Lupasivat talvea tänne etelään jo ensi viikolla. Loputkin lehdet puista ovat jo melkein tulleet maahan. Nyt täytyy huomenna ottaa jo lehtipuhallin esiin kun edellisen pakkasyön jäljiltä tippuneet lehdet tuli ajettua ruohonleikkurilla. Siis ei ole enää ruohoa mitä leikata uusien lehtien kanssa. Onko kenelläkään kokemusta siitä, vaikuttaako lehtien ruohonleikkuukoneella leikkaaminen sammaleen kasvuun? Sammal on pihalla lisääntynyt, mutta toisaalta se on pehmeää ja kaunista.
Kuvasin tänään kesän viimeiset kukat. Tai ainakin luulen, että lumen ja kylmän myötä ne kuolevat.
Tämä orvokki sinnittelee vielä seinän vierellä. Jonain vuonna muistaakseni orvokkeja näkyi vielä lumen tulonkin jälkeen.
Myskimalva, joka on peräisin jo 50-luvulta kukkii myös vieläkin jopa useammassa eri paikassa.
Se on siitä erikoinen, että se vaihtaa paikkaa aina parin vuoden välein, eikä tiedä koskaan keväällä mistä sen löytää. Keräilen kukinnon jälkeen siemeniä ja ripottelen aina eri paikkoihin. Tietysti sellaisiin, missä kasvit saavat kehittyä. Ensimmäisenä vuonna eivät kuki vaan vasta toisena. Käyttäytyvät samoin kuin sormustinkukka.
Erikoinen tai ehkä aika tavallinenkin ilmiö löytyi myös pihalla kävellessä. Orava on tehnyt sireenin haaraan talvivaraston. Eikä mikään pieni omena. Talvilaatua, joten hyvin säilyy. Olen joskus nähnyt myös sieniä oksan haarassa.
Tästä tuli mieleen myös viime kesäinen tapahtuma. Juuri kun mansikkasato oli melkein kypsä mansikat yht'äkkiä katosivat. Mietin olivatko linnut olleet asialla, mutta ne nokkivat koloja mansikoihin. Nämä oli nypitty ihan kantoineen ihankuin ihminen olisi ne poiminut. Tulikin mieleen yöllinen varas. No asia selvisi kun mansikoita löytyi omenapuun haarasta piilotettuna. Parin päivän päästä eväs oli jo haettu ja sadon putsaaja eli orava kävi urkkimassa olisiko lisää herkkuja. Mansikat maistuvat siis oravillekin.
Nyt parin päivän päästä tulee toivottavasti valoa tähän syksyn pimeyteen. Lunta kiitos !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti