sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Purkauksia näyttelyistä

Viime viikko on ollut kiireinen. Olen tehnyt pariin taidenäyttelyyn tekstejä ja hakulomakkeita ja lähettänyt kuvia. Tämä työ on aika turhauttavaa. Haen usein näyttelyihin ja vastaukseksi monesti tulee.....ikävä kyllä et tullut valituksi. Tähän on jo tottunut, mutta taiteentekoni alkuaikoina se melkein itketti. Silloin minulla oli käsitys, että teokseni ovat niin hyviä, että ne ilman muuta pääsevät näyttelyyn. Olen jo vuosien varrella tajunnut reaaliteetit. Vaikka teokseni ovat omasta mielestäni loistavia, eivät ne aina sovi kokonaisuuden joukkoon monesti poikkeavaisuutensa vuoksi.

Olen itsekin ollut valitsemassa muiden teoksia näyttelyihin ja tilanne on tullut tutuksi. Jos n. 1000 työtä on tarjolla ja voi valita siitä n. 100-150 niin kaikki hyvätkään työt eivät mahdu joukkoon.

Nykyisessä taiteen maailmassa on myös tapahtunut paljon muutoksia taiteilijoiden välisissä suhteissa. Koska taiteilijoita nykyään koulutetaan mielestäni liikaa, niin kovan kilpailun myötä taiteen rintamalle on tullut itsekkäitä vain omaa etuaan ajattelevia taiteilijoita. Pääasia, että itse pääsee esille. Onkohan se tätä uusimman opetustyylin aikaansaamaa.

Samoin eri yhdistysten toiminta on muuttunut. Pienet ns. sisäisen piirin porukat valitsevat toisiaan kerta kerran jälkeen yhdistyksen näyttelyihin, joihin tällä tyylillä muilla ei ole oikein mahdollista päästä. Vedotaan siihen, että kun toimii hallituksessa tai jossain toimikunnassa, niin näyttelyyn pääsy on ikäänkuin itsestään selvää. Se on tämä ns. hyvä- veli systeemi, jonka olisi jo luullut hävinneen. Nykyään se on tullut taiteilijoiden piiriin. Ennen valittiin koko yhdistyksen jäsenten joukosta osallistujia ja toiminta oli reilumpaa.

Tämä koski näitä koottuja näyttelyjä, mutta sitten on vielä omat yksityisnäyttelyt. Ei niidenkään pitäminen ole mitään ruusuilla tanssimista. Galleriatilat ovat kalliita. Kolme viikkoa galleriassa maksaa n. 2500-3000 euroa ja myynnistä viedään vielä yleisesti n. 40 %. Lisäksi materiaalikulut ja pitäisihän omalle työllekin laskea jotain palkkaa. Eihän siitä jää mitään taiteilijalle jollei hinnat ole taivaissa ja kuka niitä sitten ostaisi.

No nyt tuli pidettyä saarnaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti